6.3.2015

Vanhassa vara parempi, vai miten se oikein menikään?


Kuva: http://commons.wikimedia.org
Tuttu helvetti on parempi kuin tuntematon taivas. Näin otsikoi Anna von Hertzen Kolumninsa Helsingin Sanomissa keskiviikkona 4.3.2015. Tietenkin raflaava otsikko laittoi minutkin lukemaan tekstin ja hyvä niin.

Anna kirjoitti siitä, miten vaikeaa asioiden muuttaminen on. Vaikka tämänhetkisessä tilanteessa ei enää olisi jäljellä juurikaan mitään hyvää, saattaa uuden askeleen ottaminen olla lähes mahdotonta: "Muutoksen kynnyksellä seisova ihminen on mestari kehittämään erilaisia esteitä ja pelkoja. Kun lopulta uskaltaa tehdä ratkaisun, huomaa monesti, että on käyttänyt turhien asioiden pohtimiseen hirveästi aikaa ja energiaa. Pelot osoittautuvatkin mielen puhaltamiksi ilmapalloiksi, jotka puhkeavat ilmaan."

No sitähän minä tässä oikeastaan jäin itse miettimään, että olisipa hienoa, etta aina uskaltaisi ottaa askelia eteenpäin, riskejä ja tehdä hyviä ratkaisuja. Mutta eihän se aina ole niin. Toisinaan ratkaisut saattavat olla huonoja ja jopa paluu vanhaan on parempi vaihtoehto. Tietenkin ahdistava, piinaava ja stressaava tilanne vaatii muutoksia, mutta miten ihmeessä ne onnistuisi joka kerta tekemään oikein? Tai edes joka toinen kerta?

Joskus muutosten ja uudistusten paine on erittäin kova ja tehtävä on enemmän kuin haastava. Jos jokin asia on ollut hyvin tai edes tyydyttävästi jo pitkään, on sen uudistaminen melkoisen haastavaa. Tietenkin asioiden ollessa huonosti on muutos varmasti ainoa ratkaisu.

Onneksi ihan joka ikinen kerta ei tarvitse onnistua. Onneksi aina kun kaatuu, voi nousta ylös. Eli ei muuta kuin rapa pois polvista, turha pelko taakse, ylös ja eteenpäin!

Hanna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti