Joulu tulee ja kiirettä pukkaa…

Kuva: pixabay.com

Olen miettinyt kiirettä... sikäli kun olen kiireiltäni ehtinyt. Sitä, kuinka yhteiskunta on muuttunut monessa suhteessa huomattavasti nopeammin miten meidän mieli ja keho pystyvät muutosta ottamaan vastaan. Me ihmiset olemme sitä muuttaneet omalla toiminnalla ja mielikuvilla. Olemme kaikki tässä samassa oravanpyörässä, lapset, nuoret, työikäiset ja nykyään jopa eläkeläiset. Kiire ja stressi ovat jatkuvasti ympärillämme jopa huomaamattamme aiheuttaen salakavalasti erilaisia haittoja meille.

Keskustelin tänään muutaman minuutin entisen opettajani kanssa, joka huokaili kiireissään todeten, että ”no, kyllä se tästä vielä jouluksi muuttuu”. Samaa ajattelin itse kun katsoin listaa tekemättömistä töistä.

Seuraavan linkin kautta pääset lukemaan psykoterapeutti Maaret Kallion Helsingin Sanomiin kirjoittaman blogin ”Kaikilla on niin kamala kiire”.

Toivotan kaikille lukijoille Kiireetöntä ja Rauhallista Joulunaikaa sekä Onnekasta Uutta Vuotta 2015!

Jaana

Oletko ollut kiltti, tontut kurkkivat!

Kuva: Hanna

Aamulla viimeksi syyllistyin itse perinteiseen suomalaiseen uhkaukseen: ”Pitää olla kiltisti, sillä tontut kurkkivat jo. Tuhmille lapsille pukki ei tuo lahjoja!” Erityisesti joulun aikaan tämä kiltteys korostuu. Lapsilla se tarkoittaa sitä, että totellaan äitiä ja isää, ei kiusata toisia, ei kitistä turhasta tai ei kitistä ollenkaan. Ruoka syödään kokonaan ja ruoan päälle sanotaan kiitos. Iltaisin harjataan hampaat ja sängyssä ei enää höpistä. Kiltteys on sitä, että toimitaan juuri niin kuin aikuinen toivoo. Silloin saa tietysti myös paljon lahjoja.

Mutta entä aikuiset? Kuka määrittää miten minun tulee olla kiltti? Onko hyvä, jos teen kaiken mitä muut pyytävät? Onko hyvä, jos teen tosi kovasti töitä? Olenko kiltti, jos pidän kodin putipuhtaana ja lapset siisteinä, kotiruoan joka päivä pöydässä ja miehen sukat ojennuksessa? 

Entä olenko kiltti, jos huomautan aina kun tiedän olevani oikeassa? Entä silloin, kun kerron omat parannusehdotukseni muille? Saanko paljon lahjoja, jos en uskokaan miestäni tai pomoa ihan joka kerta? Entä auttaako lahjojen saamisessa, jos syön aina suklaalevyni loppuun asti?

Tapasin joku aika kiinnostavan henkilön, kutsutaan häntä vaikka nimellä Heikki. Heikki esitteli itsensä: ”Hei, minä olen Heikki. Kylillä ne sanovat, että valittaja-Heikki. Itse käytän mieluummin nimeä kehittäjä-Heikki.”  Minä luulen, että kaikki kehittämistyö ja uudistukset tarvitsevat alkuun pienen määrän valittajia, tai ehkä jopa tuhmuutta. Jos kaikki tekisivät aina toisten odotusten mukaan, eivätkä kapinoisi yhtään, eivät asiat varmaankaan muuttuisi juuri mihinkään.

Onhan se tietysti ymmärrettävää, että jatkuvasti tuhmasti käyttäytyvät, valittavat tai kyseenalaistavat ihmiset ovat tosi rasittavia. Mikään ei mene läpi suoraan, vaan kaikesta pitää aina vääntää ja kääntää. Mutta niitäkin tarvitaan!

Joulun odotukseen kuuluu tämä kiltteyden ihanne. Lapsilla tuo pieni uhkailu tuntuu tehoavan ja pitävän kapinan kurissa. Minä kuitenkin lupaan, että annan lasteni olla myös hieman tuhmia, jos se kehittää persoonallisuutta, omaa tahtoa tai luo uusia tapoja toimia. Ehkä taas lomien jälkeen kokeilen itsekin olla vähän tuhma.

Hanna

Lahja

(Kuva: pixabay.com)

On koittanut aika, jolloin moni meistä miettii kuumeisesti mitä antaisi ystävälle lahjaksi. Miten olisi, jos tarjoaisit tulevana jouluna vaikka omaa aikaasi. Tämän voit tehdä menemällä esimerkiksi yksin asuvan vanhuksen luokse. Aina ei tarvitse mitään muuta, kuin vain olla seurana ja kuunnella.

On myös monia lapsiperheitä, joilla tukiverkosto puuttuu tai esimerkiksi isovanhemmat, jotka voisivat auttaa asuvat kaukana. Kiireisen arjen avuksi voi tarjota vaikka lastenhoitoapua tai kimppakyytejä harrastus- ja muihin kuljetuksiin.

Tuntemattomillekin avuntarvitsijoille pääsee apuaan tarjoamaan erilaisten järjestöjen kautta tarjoutumalla mukaan vapaaehtoistoimintaan. Mahdollisuuksia on monia, jos vain resursseja riittää. Samalla saa kerättyä sitä kuuluisaa sosiaalista pääomaa; sosiaalisia suhteita ja niissä syntyvää luottamusta ja vastavuoroisuutta. Sosiaalisen pääoman kun on todettu olevan yhteydessä terveyteen - erilaisiin sosiaalisiin toimintoihin aktiivisesti osallistuvat ihmiset luottavat muihin ihmisiin ja tuntevat itsensä terveimmiksi. Siis kasataan hyvää tekemällä voimavaroja myös itselle, terveyttä, positiivista mieltä, ystäviä ja iloa elämään.

Niin, ja muistetaan antaa sitä omaa aikaa myös perheelle, niille kaikkein rakkaimmille!