”Perunat kiehumassa”

Kaksi viikkoa sitten se tapahtui! Olen onnistunut, ehkä ihan onnen ja ihmeen kautta, välttymään koko sen ikäni mitä olen autolla ajellut ympäri Suomen niemeä ja mantuja, välttymään ylinopeussakoilta. Nyt kuitenkin odottelen mielenkiinnolla, tuleeko postista kirje, jossa sen hetken ajotyylini on peltipoliisin taholta huomioitu.

Ajelin perheeni kanssa elokuisena lauantaina mummolaan ja tiesin, että olemme hieman myöhässä sovitusta ajasta. ”Anoppilaan” oli matkaa vielä noin 40 km kun mieheni puhelin soi. Anoppini kyseli aikataulua koska ollaan perillä muistaen mainita, että ”perunat ovat jo kiehumassa”. Ajattelin, että on se lähteminen isolla perheellä aina niin monen vaiheen hommaa, että aina ollaan myöhässä…

Ajoin risteysalueelle ja unohdin olla huolellinen ja jarruttaa riittävästi, näin nätisti sanottuna, anopin kiehuvat perunat mielessä. Sanoin vielä miehelleni, että ”mikäs auto tuolla risteyksen pysäkillä on pysähtyneenä”, kun harmaa pakettiauto seisoi tien poskessa ja … slam! Kameran salama välähti ja otti kuvan minusta. Nopeusmittari näytti 72 km/h 60 km:n alueella!!! Se oli sitten siinä, poliisin uusi hieno keino saada kuriin kaiken maailman hurjastelijat, siirreltävä tutka- ja kamera-auto.

Siinä sitten ajelin nöyränä ja rajoitusten mukaan loppumatkan ja mietin, että sinne meni syyskuuksi suunnittelemani Tallinnan matka, valtion kassaan ja ihan aiheesta. Liikennesäännöt on tarkoitettu noudatettaviksi, että meillä kaikilla olisi turvallista liikkua ja olla!

Yhteisöissäkin säännöt ovat siksi, että kaikilla olisi hyvä olla kun niitä noudatetaan. Rauhallista ja turvallista menoa kaikille teillä liikkujille!

Jaana

Hannan kumppanuustalo

Alkuperäinen kuva: Wikipedia

Olen tällä hetkellä paraatipaikalla ja erityisessä asemassa, sillä saan olla osa porukkaa, joka käynnistää Haminassa kauan kaivatun kumppanuustalon toiminnan. Avajaisia vietetään pian, mutta sitä ennen on hyvä aika suunnitella ja unelmoida miten saumattomasti talo saadaan täyteen ja toiminta kaikkia käyttäjiä palvelevaksi. 

Olen ajatellut, että minun kumppanuustaloni olisi avoinna vapaaehtoisvoimin aamukahdeksasta iltayhdeksään, viitenä päivänä viikossa. Viikonloput olisivat täynnä piirikokouksia, yhdistystapaamisia, asiakasraateja ja –kuulemisia sekä yhdistysten tapahtumia. Teemapäivät seuraisivat toisiaan, viikoittain olisi käyttäjäkahveja ja kaikilla olisi koko ajan uusia kehittämisideoita ja tapahtumia. Uuteen toimintaan ilmoittautuisivat kaikki mukaan ja haasteena olisi keksiä jokaiselle vapaaehtoiselle puuhaa.

Kumppanuustalossa olisi iloista kuhinaa aamusta alkaen, kun Haminan iloiset eläkeläiset ry, Vetreät Velikullat ry tai Toimeliaiden työttömien kerho avaisi ovet aamuisin ja keittelisi kahvit ensimmäisille, jotka tulivat lukemaan lehteä tai tapaamaan muita tuttuja. Liikuntatoimen aamujumpan jälkeen myös Vähän jäykemmät nivelet ry:n kokous saataisiin käyntiin kokoushuoneessa. 

Iltapäivästä taloon saapuisi lisää porukkaa, kun koululaiset tulisivat tekemään läksyjään varamummojen – ja vaarien opastuksella. Myöhemmin mukaan liittyisivät Moponrassaajat ry ja Tanssivat teinitytöt ry. Läksyjen jälkeen he pitäisivät omia kerhojaan pienemmille ja vähän isommillekin. Iltasella paikalle saapuisivat Kiireettömät perheenäidit ry kutomakerhoonsa samaan aikaan kun salissa olisi Superpalloilijoiden järjestämä luento. Myös Haminan pianonpimputtajat ry ja Kulttuurikallet ry kävisivät paikalla harjoittelemassa tulevaa konserttiaan varten, joka muuten pidettäisiin kumppanuustalossa seuraavana viikonloppuna.  Jossain vaiheessa iltaa Haminan hengenheimolaiset ry ovat käyneet myymässä lippuja jäsenilleen, jotka ovat lähdössä teatterimatkalle. Samaan bussiin ovat ilmoittautuneet mukaan myös Neuvottoman nilkuttajat ry, mutta heidän lipunmyyntinsä tapahtuu seuraavana iltana kumppanuustalon olohuoneessa. 

Toiveeni on siis hulina ja vilinä, joka on lähtöisin käyttäjistä. Yhdessä tekemällä talosta olisi tehty kaikenikäisten olohuone, vapaaehtoisten toimijoiden pyörittämä yhteisö, jossa jokainen yhdistys toteuttaisi omaa toimintaansa ja olisi mukana myös yhteisissä projekteissa. 

Onneksi on vain taivas rajana, kun näitä tulevia juttuja suunnittelee!

Hanna

Mustikanpoiminta on mukavaa toimintaa

Kuva: Anne

Tuli minun vuoroni kirjoittaa blogiin ja mietin mistä ihmeestä kirjoittaisin, kun ajatus ei kulkenut ollenkaan.

On mustikanpoiminta-aika ja innokkaana marjastajana ja sienestäjänä päätin lähteä metsään poimimaan mustikoita. Marjoja löytyi mukavasti ja niitä poimiessa tuli mieleeni kesäinen kappale, jonka Antero Raimo & Ovet on levyttänyt.  ”On mustikanpoiminta, mukavaa toimintaa. Voi ajatella useita asioita, kerrankin huolella”.

Ajatuksiini tuli yhteisöllisyys, osallisuus ja hyvinvointi, jotka ovat meidän hankkeessammekin keskeisiä teemoja. Meillä on puhdas luonto ja jokamiehenoikeus kerätä metsästä sieniä ja marjoja. Tulemmeko edes ajatelleeksi millainen mahdollisuus tämä meille onkaan.

Ainakin itse koen, että metsässä liikkuminen ja siellä marjojen ja sienien kerääminen on hyötyliikuntaa mitä parhaimmassa mielessä. Sen lisäksi, että tulee kerättyä ”ruokavarastoa” talven varalle metsä antaa voimavaroja paljon muuhunkin. Mikä mainio tapa siellä liikkuminen ja kerääminen on lisätä yhteisöllisyyttä, osallisuutta ja hyvinvointia. Aina on ihmisiä, jotka haluaisivat mennä metsään, mutta eivät yksin pääse kulkemaan tai eivät yksin uskalla / halua sinne mennä – pyydetään heitä rohkeasti mukaan.

Itse tykkään liikkua metsässä paljon yksinkin, jolloin pääsen rauhoittumaan ja pohtimaan niitä kuuluisia omia ajatuksia, mutta välillä kyllä kaipaan muidenkin seuraa. Tällöin on kiva pyytää kaveria mukaan ja saada itsellekin juttuseuraa. Itselleni onnellisuus ja hyvinvointi koostuvat hyvin arkisista asioista. Tällaisia ovat esimerkiksi koti, läheiset, ystävät ja ympäristö, johon metsä kuuluu oleellisena osana. 

Mennään metsään yksin, yhdessä tai vaikka isommalla porukalla ja nautitaan luonnon antimista!

Anne