Eroja, yhtäläisyyksiä, ymmärrystä – YHTEISYMMÄRRYSTÄ

Kuva: Anne Suur-Uski

YK:n julistamaa Uskontojen ja Katsomusten yhteisymmärrysviikkoa (World Interfaith Harmony Week) vietetään helmikuun ensimmäisellä viikolla. Tapahtuma on maailmanlaajuinen ja Suomessa kyseistä viikkoa vietetään viidettä kertaa.

Meillä jokaisella on omat näkemyksemme ja katsomuksemme. Olisiko silti mahdollista, että voisimme kaikki elää rauhassa rinnakkain. Tätä ainakin itse kovasti toivon. Voisimmeko me omalta osaltamme avata ovia eri yhteisöihin ja näin poistaa ennakkoluuloja ja jännitteitä heidän väliltään. Miten olisi, jos kohtaisimme vaikka monikulttuurisen buffetin ääressä, osallistuisimme Kulttuurien -juhlaan tai kävisimme vaikka globaalisen etiikan näyttelyssä.

Maailmamme globalisoituu koko ajan ja samalla uskontojen ja kulttuurien moninaisuus rikastuu päivä päivältä. Erilaisuuksista huolimatta jokaisella tulisi olla oikeus tulla hyväksytyksi. Tarvitsemme yhteistä toimintaa, jotta yhdenvertaisuuden käsitteet tulevat tutuiksi ja opimme ymmärtämään toisiamme ja olemme yhdenvertaisia.

Ymmärtämisen tärkeys – mitä se on ja mitä se merkitsee käytännössä?

”Ymmärtäminen on paitsi älyllistä toimintaa, myös syvempää emotionaalista kykyä suhtautua myötätuntoisesti itsestä poikkeaviin tapoihin ajatella. Tällainen suhtautuminen toiseen ei velvoita kritiikittömyyteen ja samanmielisyyteen vaan sallii uteliaan kyselyn keskustelutilanteessa. Aito kiinnostus ja ihmettely rikastuttaa vuoropuhelua. Tavoitteena ei ole kumota toisen perusteluja tämän sisäisestä todellisuudesta, vaan oppia näkemään maailma edes ohikiitävän hetken ajan itselle vieraiden linssien lävitse. Meidän ei tarvitse olla keskustelukumppanimme kanssa samaa mieltä asioista, mutta eläytymällä toisen asemaan voimme lisätä kykyämme toisten kunnioittamiseen.”

Eri uskontojen ja maailmankatsomusten edustajien välinen vuoropuhelu, johon nuoriakin tulee tukea, voi rakentaa sosiaalista rinnakkaiseloa. Tällä on vaikutusta yhteiskuntarauhaan, sillä dialoginen toiminta poistaa ennakkoluuloista johtuvaa syrjintää, rasismia ja kaikenlaista väkivaltaa. Dialogin avulla voidaan myös edistää yhteisten arvojen toteuttamista ja puolustaa yksittäisten ihmisten ja yhteisöjen oikeuksia samalla, kun huolehditaan yhteisestä vastuunkantamisesta. Dialogissa on mahdollista löytää yhteistä arvopohjaa, jonka pohjalta toimia yhteiskunnassa.”

Yllä olevissa kahdessa kappaleessa on lainattua tekstiä yhteisymmärrysviikon nettisivustolta. Seuraavan linkin kautta pääset lukemaan lisää www.yhteisymmärrysviikko.fi

Anne

Kom med!

(Foto: Hanna Pikka)

Kompanjonskapshus, kompanjonskap, kompanjon. Jag smakar på orden. Etymologiskt kommer ordet kompanjon från franskans compagnon, som ursprungligen betydde matlagskamrat. Det var alltså någon man delade bröd med.

Idag är det inte bröd man delar. Kompanjonskap handlar om att dela gemensamma målsättningar och att fatta gemensamma beslut. Ett äkta kompanjonskap har få hierarkiska strukturer och processer. I stället rör man sig på det horisontella planet, där alla är likvärda och man kompletterar varandra. Relationerna bygger på tillit med de uppnådda synergieffekterna som en av drivkrafterna. Ansvaret för såväl framgångarna som eventuella mindre önskade följder delas gemensamt av alla.

Det går inte att sluta avtal om kompanjonskap, utan det är någonting som växer fram över tid då förutsättningarna och inställningen är de rätta.

För en dryg vecka sedan invigdes kompanjonskapshuset i Lovisa under högtidliga former. Processen har varit lång och tidvis även tung, men nu har vi äntligen nått det hägrande målet – eller egentligen det första etappmålet, för det är först nu det verkliga arbetet börjar. 

Välkommen med! Jag hoppas att kompanjonskapshuset blir ett ställe där vi alla tillsammans delar mer än bröd till kaffet.

Camilla