Hellepäivien innoittamana – kesäruno!

(Flickr: Rosana Prada)

Kedollinen kukkia!

Saavillinen saunahetkiä!

Hyppysellinen hauskuutta!

Litra laulua!

Aimo annos aurinkoa!

Suven suloisuutta!

Toivotan tämän kesäisen runon myötä kaikille hyvää ja aurinkoista sekä rentouttavaa kesää!

Jaana

Uskalla tanssia!

Vuoroviikoin jokainen Yksillä Purjeilla -kumppanuushankkeen hanketyöntekijä kirjoittaa blogitekstin. Kun tällä viikolla on minun vuoroni, mietiskelin taas tapani mukaan, että mistä ihmeestä kirjoittaisin. Hain inspiraatiota googlettamalla hankkeemme keskeisiä termejä, kuten hyvinvointi ja osallisuus. Katselin muutamia videoita, luin tekstejä ja mietin että mitä juuri nyt haluaisin sanoa. Ajattelin, että en millään keksi mitään tekstiä joka luettaisiin ja sitä pidettäisiin kiinnostavana. Oli niin sanottu ”writer’s block”. En saanut aloitettua.

Jonkin ajan kuluttua muistin erään videon, joka kertoo kaiken olennaisen hyvinvoinnista ja osallisuudesta - sekä jonkin asian aloittamisesta - vaikkakin videon teemana on johtajuus. Katso video ja muista, että kun olet se hullu joka aloittaa jonkun asian, joku toinen seuraa ja sen jälkeen on muidenkin helpompi tulla mukaan. Ennen kaikkea uskalla olla se, joka lähtee ensimmäisen mukaan ja saa muut seuraamaan. Voit uskoa, että videon lopussa yhdessä tanssivat ihmiset saivat tuosta hetkestä hyvinvointia osallisuuden keinoin.

Video täällä.

Aurinkoisia ajatuksia,
Sini

Entä jos töissä on hauskaa?

Eilen illalla päättyi yksi meidän hankkeen suurimmistä yhteistyöprojekteista tähän asti. Merikeskus Vellamossa järjestettiin kaksipäiväinen Dreamwall –tapahtuma nuorille. Ohjelmassa oli erilaisia kulttuurisia ja liikunnallisia työpajoja kahden päivän ajan. Iltaisin museon valtasi elävä musiikki, teatteriesitykset ja kaikki huipentui venehallissa rytisevään heviin.
Tapahtuma oli loistava esimerkki saumattomasta ja hedelmällisestä yhteistyöstä monien toimijoiden kesken. Itselleni ainakin jäi sellainen mielikuva, että kaikki paiskivat töitä tasaisella tahdilla ja hoitivat hyvin oman tonttinsa. Uskon, että tämä näkyi myös osallistujille hauskana ja suurin piirtein sujuvana kaksipäiväisenä.

Vähän nolottaa myöntää, mutta mulla ainakin oli töissä pari päivää aika hauskaa!

-Hanna

Kuva: Janne

Aaltojen arvoitukset

(yksi Luovan kirjoituksen pajan runoista)

 

Kuva: Camilla

Meri kätkee salaisuudet monet

tarut vanhat, tarinat todet

Ja aaltojen alla piilee noita

Hylkyjen vanhojen tarinoita

Kuva: Janne

Ne hautaavat iäksi surun ja draaman,

Ilon myös ja romantiikan

Kuva: Hanna

Kuva:Janne

Paljon pahaa jää unholaan,

ja totuus jos joskus julkistetaan

Palaa menneiden haamut piinaamaan 

Kuva: Hanna

Laivojen mukana uppoaa lukuisia tarinoita. Tarinoita ihmisistä ja suurista tragedioista.

Meri armollisena kätkee ne. Kauheista tapahtumista seuraa lukuisia kummitustarinoita.

Kuva: Janne

Kuva: Janne

Hurjat haamut ja murhatarut

Petokset kauheat, tapahtumat karut.

Murhenäytelmät, verilöylyt

Mikä kerran haudattu julki tulkoon nyt.

Kuva: Janne

Meri on täynnä arvoituksia ja synkkiä tapahtumia.
Tarinat merestä ja laivoista kiehtovat ja inspiroivat monia.
Nuo tarut ovat suuri osa taidetta ja kulttuuria.

 Runo: Jasmin ja Christa

Langinkosken koulu 7c

Vardagens små glädjeämnen

(Foto: Jennieca Malmberg)

De senaste veckorna har en utmaning, där man uppmanats att lägga upp en eller flera bilder från sin vardag, cirkulerat på Facebook. Många har blivit utmanade och det är också många som med nöje antagit den.

I fem dagar fotade jag således varje dag utan närmare tanke på vare sig komposition eller ljus fem bilder från min vardag. Visst kändes det dumt och fånigt då jag hängde med huvudet i en bagerilåda med munkar eller fotade medan jag hällde kylarvätska i bilen. Men jag lärde mig också en mycket viktig sak under de här dagarna.

Då jag stod med kameran i högsta hugg mitt i en vardagssituation insåg jag plötsligt hur mycket jag har att vara glad och tacksam över. Det är inte de stora påkostade sakerna, utan i stället de små, vardagliga tingen – de som vi så ofta tar för givna – som är de största källorna till glädje och tacksamhet.

Efter att ha firat första maj och det finländska arbetets dag är jag är lycklig över att jag har ett arbete att gå till. För drygt ett halvår sedan var det inte lika självklart att det skulle vara så. Jag har en trädgård jag trivs i, även om jag inte tycker speciellt mycket om att kratta den tid björkallergin gör sig som mest påmind. Bilen krånglar också för tillfället, men jag har ändå en bil att röra mig med.

Alla mindre problem och motgångar till trots finns det så många saker att vara glad och tacksam över. När jag ser tillbaka kan jag konstatera att det mesta faktiskt brukar ordna sig förr eller senare, även om det för stunden inte alltid går att se ljuset i andra ändan av tunneln.

Att känna tacksamhet är ett enkelt och billigt sätt att främja det egna välbefinnandet. Då vi fylls av positiva tankar finns det inte längre rum för de negativa tankarna som eventuellt pockar på. Allt för ofta förstår vi att uppskatta vardagens små glädjeämnen först då vi mist dem och det redan är för sent.

Medan jag bläddrar bland alla vardagsbilder som lagts upp på Facebook noterar jag också en annan sak. Även om bilderna är av de mest varierande slag med allt från noggrant planerade och uppställda kamerafotografier till situationsbilder som i all hast knäppts med telefonen, finns det i alla fall en sak som är gemensam.

Min vardag är mycket lik många andras vardag, särskilt alla de som befinner sig i en liknande livssituation som jag. Samma tid går åt till att laga mat och att skjutsa barnen till olika fritidsaktiviteter. Samma klädhögar och diskberg att tampas med har vi alla.

Men bland våra bilder har vi också alla de där små sakerna som sätter guldkant på tillvaron och förgyller vardagen. Det som vi ska vara tacksamma över. Det kan vara den enkla koppen kaffe på en solig veranda eller de påskgula liljorna ute i trädgården.

Just nu sitter jag med en spinnande katt i famnen. Till och med solen tittar försiktigt fram för korta stunder då och då. Just nu kan nog livet inte vara mycket bättre än så här.

Camilla

(Texten ingick som kolumn i tidningen Östra Nyland 3.5.2014)