9.4.2014

Kevättä rinnassa – mutta ei ainakaan minulla!


Eikö kevät ole perinteisesti uuden alku. Luonto herää pikkuhiljaa talviuniltaan, ihmiset virkistyvät, vaihtavat kampaustaan tai tekevät pientä elämäntaparemonttia. Kansa kuoriutuu paksuista talvivaatteistaan ja heittäytyy täysin rinnoin kevääseen. Kevät on muutoksen aikaa!

Nykyään erityisesti työelämässä taitaa olla käynnissä jatkuva kevät. Uudet tuulet puhaltavat koko ajan. Pitäisi uudistua, kuoriutua ja vaihtaa kampausta. Tai jos ei vaihtaa kampausta, niin usein työtehtäviä lisätään, välineitä ja ohjelmia päivitetään ja ihmisten tulee sopeutua, jotta ei putoa oravanpyörästä. 

Ensimmäinen ja luontaisin reaktio muutoksiin taitaa olla vastarinta, tai suora ei. Luulen, että se on syvälle geeneihin koodattu ominaisuus. Ehkä sillä, että kaikkeen uuteen tulee suhtautua varauksella, on jotain tekemistä entisajan ihmisen selviytymisvietin kanssa.

Onneksi ihmisisä on monenlaisia. Jos kukaan ei olisi uskaltanut ottaa ensimmäistä askelta, muuttaa toimintatapojaan tai ajattelumaailmaansa, olisi evoluutiokin jämähtänyt. Jokainen uudistus, muutos ja päivitys on ollut yksi tärkeä askel matkalla kohti tämän päivän ihmistä.

Geneettistä koodia ei voi muuttaa, mutta asenteita voi. Jos edes joka toinen ihminen heittäytyisi tämän päivän työelämän haasteisiin täysin rinnoin, kasvot kohti aurinkoa, eikä taistelisi vastaan, olisi joidenkin edelläkävijöiden taival huomattavasti helpompi.

Jos omien asenteiden muuttaminen on vaikeaa, kuvittele kuinka vaikeaa on olla se, jonka niitä pitäisi avartaa? Ehkäpä ensi kerralla, kun sinulle tulee mahdollisuus tutustua johonkin uuteen, voisit miettiä kaksi kertaa ennen kuin kieltäydyt. Ehkä? 

Erään nelivuotiaan Kaapon sanoin: ”Maailma muuttuu, niin minäkin.” 

-Hanna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti