Kaksin aina kaunihimpi, porukassa parempi?

Minulle kumppani on se, johon voin luottaa tiukan paikan tullen. Ja aina silloinkin, kun ei ole edes tiukka paikka. Kumppanuus antaa tilaa kahdelle, kahdelle ihmiselle, yhteisölle tai porukalle. Kumppanuus antaa jokaiselle osapuolelle jotakin. Parhaimmillaan kumppanuus on suhde, joka tuottaa lisää mahdollisuuksia, ideoita ja voimaa.

Jo pelkkänä käsitteenä kumppanuus vaatii paljon sopeutumista, itsensä likoon laittamista ja jopa omien ajatustensa avartamista. Mutta entä jos tämän kaiken viitsii tehdä? Minä uskon, että kumppanuus on loistava mahdollisuus jakaa omaa taakkaansa hieman ja toisaalta mahdollisuus oppia uutta, avartaa omia ajatuksiaan ja ehkä jopa muuttua hieman.

Meidän hankkeessa yhtenä päämääränä on saada Haminaan, Kotkaan ja Loviisaan omat toimivat kumppanuustalonsa. Olisi loistavaa, jos niissä toimijat puhaltaisivat yhteen hiileen ja auttaisivat toisiaan tarpeen tulleen. Isommat tukisivat pienempiään ja pienemmät toisivat vaikka hieman virkistystä isommille. Jokainen yhdistys ja toimija olisi tervetullut, haluttu ja sen toiminta mahdollistettaisiin ja sitä arvostettaisiin. 

Kumppanuustalossa tulisi vallita yhteisöllisyys. Sellainen henki, että jokainen tuo oman kortensa isoon kekoon. Kumppanuustalossa pitäisi olla sellainen toimintakulttuuri, että kaikkia käyttäjiä kuunneltaisiin, kunnioitettaisiin ja jokaisen mielipide olisi tärkeä, vaikka se ei aina vastaisikaan omaa mielipidettä. Monimuotoisuutta arvostettaisiin ja erilaisuutta pidettäisiin rikkautena.

Näinhän se varmasti menee, ainakin silloin kun oman kumppaninsa saa itse valita. Kumppanuustalo on kaikille toimijoille avoin, joten kumppania ei ehkä pääsekään valitsemaan. Ei anneta pikku seikkojen haitata. Kunnioitetaan toisiamme ja pyritään suhtautumaan kaikkiin kuin kumppaneihin.

Eikös porukassa olisi kuitenkin parempi?

Hanna