 |
| Kuva: wikipedia. "The LM Ericsson Dialog from the 1960s that remained popular in Sweden up until the 1980s." |
Nykyään, valitettavasti minäkin, istumme kännykkä kädessä lähes koko ajan. YV, AV, lol, :´), trollaus, (Y), <3, ok, :) … Jonkin tutkimuksen mukaan ihminen vilkaisee puhelintaan joka kuudes minuutti eli yhteensä 150 kertaa päivässä. Mutta mikä ihme älypuhelimista, tableteista ja tietokoneista tekee meille näin uskomattoman tärkeitä?
Itselleni ensimmäiseksi mieleen tuleva sana on yhteisöllisyys!
Kuulun facebookissa useaan ryhmään ja niissä kaikissa on oman sääntönsä, joko kirjatut tai kirjoittamattomat. Erittäin tärkeäksi minulle on noussut eräs ryhmä, jossa olemme yhdessä näiden äitien kanssa odottaneet lapsiamme, lähteneet synnyttämään ja kasvattaneet näitä pienokaisia kaikki porukassa. Ryhmä on tavannut muutaman kerran kasvotustenkin ja tekee nyt jo hyvää vauhtia sisaruksia. Sinne kirjoitetaan ilot ja surut, jopa suuret surut. Vastaan ei ole vielä tullut niin intiimiä juttua, jota ei siellä olisi otettu vastaan asiallisesti. Parhaimmillaan tämä ryhmä on pistänyt pystyyn keräyksen ja muistanut toista äitiä hädän hetkellä. Minä olen kasvanut näiden äitien kanssa pian neljän vuoden ajan ja heistä on tullut minulle ystäviä, vaikka minä en heistä ole ketään edes tavannut!
Facebook on varmasti pullollaan tällaisia ryhmiä jotka perustuvat luottamukseen, vertaistukeen ja vapaaehtoiseen toisten auttamiseen. Yksi räjähdysmäisesti levinnyt vapaaehtoiseen auttamiseen perustuva ilmiö on ilmeisesti Kokkolasta alkunsa saanut Hätäkahvit –ilmiö. Toisaalta myös järkyttävät tilanteet saavat ihmiset liikkeelle ja yhteisöllisesti auttamaan hätää kärsineitä.
Itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että perinteinen naapuriapu, lähimmäisen auttaminen ja yhteisöllisyys kukoistavat tällä hetkellä. Ja sen uudenaikaisen ilmenemismuodon mahdollistaa sosiaalinen media!
Että räplätkää vaan niitä kännyköitä, jos se on teille niin tärkeää. Minullekin on!
Hanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti