Oletko ollut kiltti, tontut kurkkivat!

Kuva: Hanna

Aamulla viimeksi syyllistyin itse perinteiseen suomalaiseen uhkaukseen: ”Pitää olla kiltisti, sillä tontut kurkkivat jo. Tuhmille lapsille pukki ei tuo lahjoja!” Erityisesti joulun aikaan tämä kiltteys korostuu. Lapsilla se tarkoittaa sitä, että totellaan äitiä ja isää, ei kiusata toisia, ei kitistä turhasta tai ei kitistä ollenkaan. Ruoka syödään kokonaan ja ruoan päälle sanotaan kiitos. Iltaisin harjataan hampaat ja sängyssä ei enää höpistä. Kiltteys on sitä, että toimitaan juuri niin kuin aikuinen toivoo. Silloin saa tietysti myös paljon lahjoja.

Mutta entä aikuiset? Kuka määrittää miten minun tulee olla kiltti? Onko hyvä, jos teen kaiken mitä muut pyytävät? Onko hyvä, jos teen tosi kovasti töitä? Olenko kiltti, jos pidän kodin putipuhtaana ja lapset siisteinä, kotiruoan joka päivä pöydässä ja miehen sukat ojennuksessa? 

Entä olenko kiltti, jos huomautan aina kun tiedän olevani oikeassa? Entä silloin, kun kerron omat parannusehdotukseni muille? Saanko paljon lahjoja, jos en uskokaan miestäni tai pomoa ihan joka kerta? Entä auttaako lahjojen saamisessa, jos syön aina suklaalevyni loppuun asti?

Tapasin joku aika kiinnostavan henkilön, kutsutaan häntä vaikka nimellä Heikki. Heikki esitteli itsensä: ”Hei, minä olen Heikki. Kylillä ne sanovat, että valittaja-Heikki. Itse käytän mieluummin nimeä kehittäjä-Heikki.”  Minä luulen, että kaikki kehittämistyö ja uudistukset tarvitsevat alkuun pienen määrän valittajia, tai ehkä jopa tuhmuutta. Jos kaikki tekisivät aina toisten odotusten mukaan, eivätkä kapinoisi yhtään, eivät asiat varmaankaan muuttuisi juuri mihinkään.

Onhan se tietysti ymmärrettävää, että jatkuvasti tuhmasti käyttäytyvät, valittavat tai kyseenalaistavat ihmiset ovat tosi rasittavia. Mikään ei mene läpi suoraan, vaan kaikesta pitää aina vääntää ja kääntää. Mutta niitäkin tarvitaan!

Joulun odotukseen kuuluu tämä kiltteyden ihanne. Lapsilla tuo pieni uhkailu tuntuu tehoavan ja pitävän kapinan kurissa. Minä kuitenkin lupaan, että annan lasteni olla myös hieman tuhmia, jos se kehittää persoonallisuutta, omaa tahtoa tai luo uusia tapoja toimia. Ehkä taas lomien jälkeen kokeilen itsekin olla vähän tuhma.

Hanna